Griffonit

matkalla_12_8_.jpg

 

 

Belgiangriffon jakautuu kolmeksi eri rotumuunnokseksi, jotka ovat karkeakarvaiset griffon belge ja griffon bruxellois sekä sileä ja lyhytkarvainen petit brabancon. Ensiksi mainitut eroavat toisistaan värin perusteella: griffon bruxellois on punaruskea ja griffon belge musta, mustanpunainen tai musta punaruskein merkein.

Belgiangriffoni on hyvin vanha rotu, jota aikoinaan käytettiin hevostalleissa rottakoirana. Seurakoira siitä tuli viime  vuosisadan lopulla. Rotu oli kuolla sukupuuttoon ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta kasvatus vauhdittui uudelleen 1920-luvulla.

Kaikki kolme muunnosta ovat luonteeltaan uteliaita ja valppaita. Rakenteeltaan ne ovat tiiviitä ja vankkoja. Säkäkorkeutta ei ole määritelty, muuta painon tulee olla 3,5-6 kg.

 

Suomeen tulivat ensimmäiset belgiangriffonit jo 1920-luvulla, mutta sittemmin kanta hävisi. Kasvatus alkoi uudelleen 1950-luvun lopussa. 2007 rekisteröitiin griffoneita seuraavasti: 20 griffon belge, 44 griffon bruxellois sekä 68 petit brabancon.

Rotumääritelmä Suomen kenneliiton sivuilta

GRIFFON BRUXELLOIS, GRIFFON BELGE JA
PETIT BRABANÇON 2/5
KÄYTTÖTARKOITUS: Pieni vahti- ja seurakoira.


FCI.:N LUOKITUS: Ryhmä 9 seura- ja kääpiökoirat, alaryhmä 3 belgialaiset
kääpiökoirat; käyttökoetulosta ei vaadita.


LYHYT HISTORIAOSUUS:

Kaikki kolme rotua (griffon bruxellois, griffon
belge ja petit brabançon) ovat pienten karkeakarvaisten, Brysselin alueella vuosisatojaeläneiden ”Smousjeiksi” kutsuttujen koirien jälkeläisiä.

 

kotkan_ruusu_19.6.2010_030.jpg

 


1800-luvulla näihin koiriin risteytettiin rubyvärisiä kingcharlesinspanieleita sekä
mopseja. Näin saatiin aikaan lyhyt musta karva, ja nykyinen rotutyyppi vakiintui.
Näitä pieniä ja hyvin valppaita koiria kasvatettiin vartioimaan hevosvaunuja sekä
hävittämään jyrsijät talleilta.Ensimmäiset griffon bruxelloisit rekisteröitiin Belgian rotukirjaan (L.O.S.H, Livredes Origines St. Hubert) vuonna 1883. Nämä olivat Topsy (L.O.S.H. nro 163) jaFoxine (L.O.S.H. nro 164). Vuosisadan vaihteeseen mennessä griffoneista oli tullut erittäin suosittuja. Tähän vaikutti mm. Belgian kuningattaren Marie-Henrietten rotua kohtaan osoittama kiinnostus. Useita yksilöitä vietiin ulkomaille, mikä edisti rodun leviämistä ja suosiota.

YLEISVAIKUTELMA:Pieni, älykäs, tasapainoinen, tarkkaavainen, itsetietoinen,
tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen seurakoira, jolla on hyvä luusto, kuitenkin
liikkeet ja rakenne ovat tyylikkäät. Ilme on lähes inhimillinen.
Karkeakarvaiset griffonit erotetaan kahdeksi eri roduksi värityksensä perusteella,
kun taas petit brabançon on lyhytkarvainen.


TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun
kärkeen on niin lähellä säkäkorkeutta kuin mahdollista.


KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Tasapainoinen, valpas, itsetietoinen, omistajaansa
hyvin kiintynyt ja erittäin tarkkaavainen pieni koira. Ei arka eikä aggressiivinen.


PÄÄ: Tärkein ja huomiota herättävin erityispiirre; melko suuri runkoon verrattuna,
ilme on lähes inhimillinen. Karkeakarvaisten griffoneiden karva on päässä karkeaa,
pystyä ja pörhöistä. Silmien yläpuolella, kuonossa, poskissa ja leuassa karva on
pitempää kuin muualla muodostaen kulmakarvat ja parran.

KALLO-OSA: Leveä ja pyöreä. Otsa on selvästi pyöreä.

OTSAPENGER: Syvä.

Ryhmä: 9
FCI:n numero: 80,81 ja 82
Hyväksytty: FCI 5.5.2003
SKL-FKK 20.4.2004

http://griffonyhdistys.com/